Jos pääsen ajallani lähtemään, eli saan perheen heinäkuun loppuun mennesssä niin lähtöön on enää tasan 2 kuukautta! AFS:n kaikki vaihtarit ympäri maailmaa saapuvat samana päivänä jenkkeihin, mikä tarkoittaa että myös suomalaiset lähtevät samaan aikaan, 13. elokuuta. Tiedän jo lentäväni Chicagoon ja tiedän myös, että sinne lentää Veera johon tutustuin AFS:n orientaatioleirillä toukokuun alkupuolella! Sijotustietojen odottaminen on tuskaa, vaikka tiedän jo minne suuntaan oon matkalla. Salaa toivon pienessä mielessäni päivittäin pääseväni sittenkin jonnekkin vähän etelämpään, vaikka Texsasin eteläkärkeen haha. Toivon todella että sijoitustiedot tulevat ajallaan, jotta pääsen lentämään Veeran kanssa samaa matkaa!
"Mihin meet ja millanen sun perhe on?" Oisit kuullut jo sata kertaa jos tietäisin, lupaan. Päivitän sähköpostini noin seitsemäntoista kertaa päivässä ja varmuuden vuoksi myös aina sunnuntaisin vaikkei siellä toimistolla taida kukaan silloin olla, jos vaikka jotain pientä vihiä sinne olisi tullut. Onhan tässä vielä aikaa, mutta se menee niin kovin nopeasti, mitä jos ne tiedot ei ikinä tulekaan. Mut on varmaan unohdettu. Miksei kukaan halua mua. Oon oikeesti ihan kiva, kai.
Olo on turhautunut kun asioita ei voi jouduttaa yhtään nopeammiksi. No mutta itsepähän oon leikkiin ryhtynyt, vaikka koko ajan oon tiennyt että ennen lähtöä kaikkea täytyy odottaa. En vaan tiennyt miten raastavaa se sellainen odottaminen on. Jos vaan meen nyt ja tuun pian takas? Mietin vaihtoa joka päivä ja mitä enemmän mulla on aikaa, sitä enemmän se pyörii mielessä. Joskus oon valmis lähtemään nythetipaikalla, toisena päivänä en halua lähteä ollenkaan. Hassua. Nyt taidan lopettaa kirjoittamisen tähän ja jatkan odottamista.
kuvat weheartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti